Sain olla käynnistämässä huikean upeiden osallistujien kanssa henkilöstöjohtamisen valmennuskokonaisuutta.
Valmentajana kyllä jännitti, kun olin taas ”uuden” äärellä. Lähes kahden vuoden pääasiallisen etä- ja
hybridivalmentamisen jälkeen pääsin pitämään kaksi kokonaista valmennuspäivää läsnä ihmisten kanssa, jippii💕
Asiaa, materiaalia, erilaisia icebreakereita ja sirkushuvejakin oli yllin kyllin repussa mukana, turvaa tuomassa.
Vaan mitä oikein tapahtuikaan..
Hyvä, kun ehdimme esittäytyä, kun yhteinen
keskustelumme lähti lentoon. Jotain ihmeellistä tapahtui, mitä en ihan heti edes muista kokeneenikaan. Ihmiset kokivat olonsa niin turvalliseksi ja luottamukselliseksi, että toivat todella aidosti itsensä likoon, ja osin kipeitäkin asioita käsittelimme. Ihmiset olivat siis toisilleen lähes vieraita, erilaisista yrityksistä ja työtehtävistä sekä työkokemustaustoiltaan.
”KouluttajaKokkoseni” pohti välillä, että meillä olisi paljon näitä ASIOITA agendalla, mutta onnekseni minulla on kertynyt jo paljon osaamista ihmistyöstä, valmentamisesta, opettamisesta, työelämästä ja varsin elämänkokemusta. Ihmisillä oli tarve puhua, ja etenimme vahvasti transformatiivisen oppimisen menetelmin, välillä syvästikin ihmisyyden ja merkityksellisyyden ilmiöiden äärellä. Niin ja välillä isolla naurulla ja loistavilla performansseilla johtamisen hullunkurisuudesta😂. Osallistujat loivat myös ihan oman viitekehyksen ihmisten johtamiseen, jota käytämme jatkossakin tällä yhteisellä matkalla.😘
Josko omaa toimintatapaani kuvaa pyrkimys päästä pintaa syvemmälle, yhdessä tekemällä ja dialogin avulla, hyödyntäen ihmisten asiantuntijuutta ja kokemusta, niin nyt se oli käsin kosketeltavaa. Todella intensiiviset päivät, ja olimme kaikki ihan puhki eilen iltapäivällä.
Reflektoin päiviä koko kotimatkan ja tänään piti vielä analysoida kokemusta yrittäjäkollegan kanssa.
Oloni on merkillisen hämmentynyt: onkohan huono juttu, kun läheskään kaikkia suunniteltuja asioita ei ehditty käsitellä?
Sydämessä kuitenkin sykkii onnistumisen ilo ja tunne. ❓🤷♀️💖
Tästä vahvasta kokemuksesta opin ainakin, että
– Ihmisillä on tarve kohtaamisille ja tulla kuulluksi
– auta ihmistä pysähtymään hetkeen
– ole aidosti läsnä ja luota intuitioon
– vähemmän on enemmän
– on totta, että myönteisyydellä on vuoria siirtävä voima
– avaa sydämesi ja päästä ihmiset sinne. Sillä voi olla ihmeellinen vaikutus
– todellakin heräteltiin ja harjoiteltiin uteliaisuutta, reflektointia, kriittistäkin ajattelua
– Muista, että läsnävalmennuksiin valmistaudutaan
aivan eri tavalla kuin etävalmennuksiin…Tiesinhän minä, vaan pitää vähän opetella uudelleen😊
Toivon niin koko sydämestäni, että organisaatioiden johto
ja vastuuihmiset panostavat nyt, jos koskaan yhteenkuuluvuuden, luottamuksen ja yhdessä tekemisen vahvistamiseen.